Kokemus ja asiantuntijuus
Tekeekö omakohtainen kokemus meistä asiantuntijan?
Kyllä ja ei.
Meillä ihmisillä on tarve kuulua joukkoon ja pystyä samaistumaan muihin. Esimerkiksi vaikeassa elämäntilanteessa vertaistuki tuntuu usein korvaamattomalta, sillä se tunne, että joku muukin on samassa tilanteessa, tuo meille helpotusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kokemusten jakamisella on siis oma paikkansa kohdatessa vaikeita tai uusia elämäntilanteita. Kuitenkin terveyteen liittyviä neuvoja vastaanottaessa olisi tärkeää ja turvallista tietää mihin ne perustuvat ja kyetä havaitsemaan erot asiantuntijan, kokemusasiantuntijan ja omakohtaisen kokemuksensa kautta itsensä asiantuntijaksi nimittäneen henkilön välillä.
Voisin uskoa, että moni meistä on etenkin jonkun terveyteen liittyvän ongelman kanssa hakeutunut erilaisiin Facebook-ryhmiin tai lukenut Googlesta erilaisia keskustelupalstoja omaan ongelmaansa liittyen. Esimerkiksi erilaisia Facebook-ryhmiä on niin moneen lähtöön, että sinne toki mahtuu niitä hyviä ja luotettaviakin, mutta helposti keskustelu pääsee riistäytymään käsistä ja erilaiset kokemukset ja neuvot saattavat saada aivosi ylikierroksille. Muista siis erilaisiin tilannettasi vastaaviin kokemuksiin peilatessa, että jokainen kokemuksen jakanut omaa pääosin hyvin erilaisen elinympäristön, sairaushistorian, perimän, henkiset voimavarat jne. kuin sinä itse.
Millaisia asioita olisi siis hyvä pohtia asiantuntijatittelöintiin liittyen?
Jos joku pudottanut painoa ruokavaliolla x, ei se välttämättä tarkoita, että se olisi terveyttä tukeva tai toisen elämään soveltuva.
Oman kokemuksensa kautta itsensä asiantuntijaksi nimittänyt henkilö
on saattanut löytää esimerkiksi jostain tietystä elämäntavasta tai ruokavaliosta itselleen avun jonkin haasteen selättämiseen ja kokee, että muutkin voisivat hyötyä tästä samasta tiedosta.
En sano, etteikö elämän tuoma kokemus olisi arvokasta ja etteikö sitä saisi muille tuoda esille hyvän toivossa, mutta mikäli joku esimerkiksi myy omaan kokemukseen pohjautuvia parannuskeinoja sairauksiin, kannattaa nostaa tuntosarvet pystyyn! Jos joku on kokenut syömishäiriön, ei pelkkä oma kokemus riitä antamaan neuvoja tai ohjausta toiselle syömishäiriöstä kärsivälle. Tai jos joku pudottanut painoa ruokavaliolla x, ei se välttämättä tarkoita, että se olisi terveyttä tukeva tai toisen elämään soveltuva. On myös tietysti tilanteita ja asioita, jotka eivät ole haitallisia neuvoja vastaanottavalle. Kehotan kuitenkin aina miettimään kaksi kertaa millainen on palveluita tarjoavan henkilön tausta ja mihin annetut ohjeet perustuvat ennen kuin tarttuu mm. erilaisiin nettikursseihin tai valmennuksiin. Yhden ihmisen kokemus ei riitä kertomaan, että samat konstit auttaisivat muita tai että ne olisivat turvallisia.
Kokemusasiantuntija
on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta esim. jostain sairaudesta tai mullistavasta elämänkokemuksesta. Myös sairastuneen omainen voi toimia kokemusasiantuntijana. Kokemusasintuntija voi toimia koulutettuna, kouluttamattomana, organisaation alaisena tai yksityishenkilönä. Tehtäviin voi kouluttautua eri laajuisilla koulutuksilla (16-180h), ja usein myös jokin taustaorganisaatio, kuten järjestö tai liitto, tarjoaa tukea toimintaan.
Kokemusasiantuntija on ns. kääntänyt usein rankankin kokemuksensa voimavarakseen ja tietää, mikä on hänen kohdallaan helpottanut ja mistä on saanut parhaiten apua kyseiseen tilanteeseen. Kokemusasiantuntija pyrkii auttamaan oman kokemuksensa ja tarinansa avulla kehittämään mm. terveydenhuollon palveluita ja tuomaan toivoa muille samassa tilanteessa oleville sekä vastaamaan kysymyksiin, joihin mm. akuutisti sairastunut ei osaisi vielä vastata. Pääosin kokemusasiantuntijat auttavat eri alojen ammattilaisia ja opiskelijoita ymmärtämään tiettyjä elämäntilanteita kirjatietoa syvemmin. Esimerkiksi ravitsemusterapia-opinnoissa olemme tavanneet kokemusasiantuntijoita mm. lihavuusleikkaukseen ja keliakiaan liittyen.
Asiantuntija
on henkilö, jolla on tietystä aihealueesta selkeästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot kuin muilla kanssaihmisillä. Asiantuntija on terminä hieman haastava, sillä itseasiassa kuka vain voi nimittää itseään asiantuntijaksi. Usein alan opiskelu on parhain väylä perusteellisen ja laajan tietotaidon kartuttamiseen. Myös alaan liittyvä työkokemus lisää ymmärrystä aihealueen eri ulottuvuuksista.
Asiantuntija ymmärtää oman alansa kohdalla, mitkä kaikki asiat eri tilanteisiin voivat mahdollisesti vaikuttaa. Myös ravitsemuksen osalta tähän olisi miljoona hyvää esimerkkiä, mutta on kyse sitten mistä tahansa sairauteen tai terveyteen liittyvästä tilanteesta, ravitsemuksellisiin tekijöihin vaikuttavat mm. henkilön tausta, nykytilanne, kulttuuri, asenteet, arvot, voimavarat jnejne.. Asiantuntijan tulisi osata huomioida työssään nämä erilaiset tekijät.
Hyvä asiantuntija
tunnistaa oman osaamisalueensa, eikä riskeeraa osaamattomuudellaan muiden terveyttä tai tilannetta
ei näe asioita mustavalkoisesti
päivittää osaamistaan tutkimustiedon lisääntyessä/muuttuessa.
Kuinka tunnistaa luotettava ravitsemusasiantuntija?
Ravitsemuksen osalta erilaisia asiantuntijanimikkeitä vilisee mediassa vaikka kuinka monta erilaista, ja niistä voisi koota ihan erillisen postauksen. Löysin aiheeseen liittyen ravitsemusterapeutti Leena Putkosen kirjoittaman tekstin näistä ravitsemusalan eri nimikkeistä. Löydät sen täältä. Laillistetun ravitsemusterapeutin nimikkeestä voit lukea lisää LARATE:n sivuilta ja blogista sekä täältä minun sivuiltani.
Muistetaan siis vaikeissa elämäntilanteissa niin vertaistuki kuin asiantuntijankin apu. Ja pyritään tunnistamaan osaamisemme/kykyjemme rajat, on sitten kyse ystävän auttamisesta, kokemustoimijuudesta tai asiantuntijana toimimisesta.
Aiheesta lisää: